Artikkelit

Kohti kiertotalouslakia – jäte ei ole uhka, vaan mahdollisuus

Kirjoittanut Lassila & Tikanoja | May 28, 2024 10:50:24 AM

Jäte on tärkeä potentiaalinen raaka-ainelähde. Tähän ajatukseen rakentuu hallituksen tavoite uudistaa jätelainsäädäntöä. Kiertotalouden eri toimijoiden rooleja ja tehtäviä täsmennetään ja alan markkinoita pyritään edistämään. Tähtäimessä on kiertotalouslaki. 

Kauppa ja rakentaminen ovat kaikille näkyviä aloja. Miten luonnonvarojen kestävä käyttö näkyy niissä tulevaisuudessa? 

“Kauppa toimii yhteydessä kuluttajiin, ja sen on vastattava niin uusiin kulutustottumuksiin kuin uusiin vastuullisuusvaatimuksiinkin. Samalla se auttaa havainnollistamaan, mitä kestävä ruokajärjestelmä ja kestävä kauppa tulevaisuudessa tarkoittavat”, sanoo Lassila & Tikanojan yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen.

Pakkausten uudelleenkäyttöä koskeviin vaatimuksiin tulee muutoksia EU-asetuksessa. Tulevaisuudessa pelkkä kierrättäminen ei riitä, vaan entistä suurempi osa pakkauksista pitäisi käyttää uudelleen nykyisessä käyttötarkoituksessaan. 

"Esimerkiksi kaupan ala on yksi merkittävä tuottajavastuun kantaja. Sen lisäksi, että kauppa myy tuotteita, se alkaa myös vastata niiden pakkausten talteenoton järjestämisestä sekä materiaalin keräämisestä ja ohjaamisesta takaisin teollisuuteen raaka-aineeksi. Se tarkoittaa isoa muutosta kaupan ja teollisuuden rakenteisiin", Mikkonen sanoo. 

Keskustelemme aiheesta myös Suomi Areenassa aiheella "Suomi tarvitsee jätelain sijaan kiertotalouslain" torstaina 27.6. klo 12-12.45. 

K-ryhmä vähentää hävikkiä ja parantaa pakkauksia

“Kiertotalous on hyvä esimerkki asiasta, jota mikään yritys ei voi tehdä yksin. Siihen pitää löytää sopivat kumppanit, ja myös niille pitää olla siinä bisnesmahdollisuus. Oikeastaan kaikki kiertotalouteen liittyvä liittyy meihin: rakentaminen, tuotteiden valmistus, kiertokauppa, palvelut, energiansäästö ja tietysti ruokaketju, -hävikki ja -pakkaukset”, sanoo Keskon vastuullisuudesta ja yhteiskuntasuhteista vastaava johtaja Riikka Joukio.

Hänen mukaansa kaupan alalla on jo paljon saatu aikaan kiertotalouden eteen, mutta vielä on tehtävääkin. K-ryhmä on ohjannut erityistä painoa ruokahävikin vähentämiseen ja pakkausten kehittämiseen. Ruokahävikkiä syntyy keskusvarastolla ja kaupoissa eri puolilla Suomea. Tärkeimpiä keinoja hävikin ennaltaehkäisyyn ovat valikoimahallinta ja ennakointi. Ohjelmisto päättelee tietyn kaupan historiasta, kuinka paljon mitäkin tuotetta kunakin päivänä tarvitaan ja tilaa tarvittavat tuotteet automaattisesti. 

Keskon tavoitteena on Joukion mukaan, että kaikkien K:n omien merkkien – kuten Pirkan, K-Menun sekä rakentamisen ja talotekniikan omien merkkien – pakkaukset olisivat kierrätettäviä tai uudelleenkäytettäviä vuoden 2025 vuoden loppuun mennessä. 

Siihen mennessä K-Ryhmä myös aikoo vähentää muovin määrää omien merkkien tuotepakkauksissa 20 prosenttia vuoden 2019 lähtötasosta. Joukion mukaan nyt ollaan tasolla 11,7 %.  Kirittävää on vielä paljon, mutta suunta on hyvä. 

“Esimerkiksi pikkutomaattien rasioiden kova kansi on korvattu kalvolla ja tulppaanien kuljetukseen tehtiin Stora Enson kanssa yhteistyössä aaltopahviratkaisu, jossa säästyy vuosittain parikymmentä tonnia muovia. Ja tietysti omassa toiminnassamme syntyvän jätteen kerääminen ja kierrättäminen on tärkeää. Meillä on myös kauppojen pihalla Rinki-ekopisteitä, joissa voi kierrättää kartonki-, muovi-, lasi- ja metallipakkausjätettä. Asiakkaiden on näin helppoa kierrättää pakkaukset kaupassakäynnin yhteydessä”, Joukio sanoo.

K-Ryhmä on Joukion mukaan kuljetuksissa ja varastoinnissa paljon käytettävän pahvin keräyksessä jo pitkällä. Muovin keräyksessä taas on vielä paljon kehitettävää. Työvaatteiden kierrätys uusien tuotteiden raaka-aineeksi on uusi asia, ja kun Keskon kaupoissa on kymmeniätuhansia ihmisiä töissä, vaatteita kuluu paljon. 

“Meillä on 1800 kauppaa ja jätteet tulevat meillä monista pienistä virroista, mutta jätteidenkäsittelykumppanillamme L&T:llä on kattavat valtakunnalliset palvelut ja hyvä raportointisysteemi. Se on tärkeää, kun alamme  tekemään CSRD-kestävyysraportointia ensi vuoden alusta”, Joukio sanoo.  

Pakkausten uudelleenkäyttöön ja tuotteiden huoltoon ja korjaukseen tulee EU-tasolla uusia vaatimuksia. Kaupalle uudelleenkäyttö ei ole ihan läpihuutojuttu. 

“Esimerkiksi juomapakkauksille on tulossa velvoitteita uudelleen käyttämiseen. Uudelleen käytettävät juomapakkaukset pitää ottaa vastaan ja pestä seuraavaa käyttöä varten, ja pakkausten pitää tietysti olla täysin turvallisia ja varmasti puhtaita. Sellainen muuttaa kaupan toimintaa olennaisesti”, Joukio sanoo. 

Joukio uskoo kiertotalouden tulevaisuuteen. 

Ei rajusti purkaen, vaan irrottaen ja uudelleen käyttäen

Miten kiertotalous nähdään rakennusalalla?

“Kiertotalous vaatii kaikkien yhteistyötä. Kukaan ei tätä kokonaisuutta yksin hallitse, vaan se on koko arvoverkon systeeminen asia. Tarvitaan kokeiluja, tarvitaan julkishallinnon ja kuntien kilpailuja, joissa näitä vaaditaan, tarvitaan tutkimustietoa, ja sitten tarvitaan vielä vähän porkkanoitakin”, sanoo Executive Vice President, Urban Development & ESG Juha Kostiainen YIT:stä.

Esimerkkejä on jo hankkeista, joissa harjoitellaan ehjänä purkamista. Kostiainen tosin puhuu mieluummin irrottamisesta: purkaminen helposti viittaa siihen, että jotain hajoaa, mutta irrottamalla saadaan olemassa olevan rakennuksen rakennusosia ehjänä uudelleen käyttöön.
Helsingin keskustassa Aleksi 13:n vanha tavaratalo saneerataan palvelu- ja toimistokäyttöön. 
“Hankkeessa on saatu käytännön harjoitusta esimerkiksi siitä, miten rakennusosia irrotetaan ja miten niitä käytetään uudelleen. Siellä käytetään uskomattomat määrät kaikkea olemassa olevaa – vain prosentti kaikesta materiaalista menee sieltä kaatopaikalle”, Kostiainen sanoo.

Kiertotalouden ja vähähiilisyyden huomioivaa uudisrakentamista taas edustaa kiertotalouskortteli, jota YIT rakentaa Yrjö ja Hanna -säätiön kanssa Jätkäsaareen. 

Yksi haaste on huono saatavuus: olemassa oleville kierrätysrakennusosille ei vielä ole syntynyt markkinapaikkoja. Vaiheessa ollaan Kostiaisen mukaan siksi, että volyymi puuttuu vielä. Tarvitaan myös uudenlaista osaamista.

“Tämä syntyy kokeilemalla ja vähitellen. Suunnittelijoiden pitää opetella suunnittelemaan rakennukset paitsi pitkäikäisiksi, myös osiltaan irrotettaviksi. Pitää opetella irrottamista ja koko arvoverkon täytyy toimia niin että pikkuhiljaa syntyy niitä markkinapaikkoja, joihin yksi voi viedä myytäväksi tavaraa ja joista toinen voi sitä ostaa. Esimerkiksi L&T voisi olla tällainen taho, joka organisoi toiminnan, vaikka jonkin saitin kautta”, Kostiainen sanoo. 

Eteenpäin pääsee opettelemalla ja harjoittelemalla

“Koko arvoketjun toimijoiden osaamisen pitää kauttaaltaan kehittyä. Markkinapaikat on iso asia, volyymit on iso asia ja lainsäädäntö on iso asia. Näiden kaikkien pitää tapahtua. Julkishallinto voi kilpailujen kautta vauhdittaa kehitystä. Tässä on syytä olla eturintamassa eikä jäädä odottelemaan viimeiseksi jäämistä. Valmista konseptia ei ole. Aletaan vaan opetella, harjoitella ja tehdä, sillä tavalla tämä etenee ja rakentuu.“

Kostiainen muistuttaa, että ihan uudesta asiasta ei ole kyse. 

“Onhan esimerkiksi konversioita tehty kymmeniä vuosia, tehty tehdasrakennuksiin asuntoja ja vastaavaa. Sodan jälkeisenä aikana on nauloja suoristettu ja revitty seinistä vanhoja lautoja käyttöön. Kiertotaloutta on ollut pakko silloin osata, kun kaikesta on ollut pulaa. Se voi olla vähän kadonnutta kansanperinnettä, mutta opetellaan vain vanha malli uudelleen”, hän sanoo. 

Kostiainen näkee, että rakennussektorilla – ja erityisesti YIT:n kaltaisilla hankekehittäjillä eli developpareilla – voisi hyvinkin olla kiertotalouden vauhdittajan rooli. 

Yritykset kehityksen kärjessä

Palataan vielä L&T:n Mikkosen pakeille. Hänen mielestään kiertotaloussektorin tehtävä on olla vaihtoehtoisten raaka-aineiden lähde. Toisaalta sektori voi myös auttaa valtiota kääntämään teollisuutta kestäväksi ja houkuttelemaan investointeja. 

L&T:n roolin hän näkee mahdollistajana siellä, missä kestäviä raaka-aineita ja hyödykkeitä käytetään. 

Lainsäädännössä on Mikkosen mielestä onnistuttu silloin, kun se auttaa tunnistamaan vaihtoehtoisten raaka-aineiden käytön pullonkauloja ja parantamaan kiertotalouden toimintaedellytyksiä.

“Vielä 90-luvulla uudistuksia tehtiin regulaatio edellä, kun oli pakko. Nyt näkisin, että sääntely ja vastuullisuusvaatimukset asettavat vain minimistandardeja. Varsinaista kehitystä ajavat yritykset, jotka joutuvat lunastamaan sidosryhmiensä odotukset vastuullisuudesta joka päivä riippumatta siitä, onko Suomessa taantuma, Euroopassa sota ja EU:ssa parlamenttivaalit”, Mikkonen sanoo.

Markkinat syntyvät, kun kierrätysraaka-aineille on kysyntää 

Prosessia voidaan Mikkosen mielestä kiihdyttää sillä, että päätöksentekokriteerit ohjaavat kehitystä oikeaan suuntaan. Vastuullisuuden rinnalle tarvitaan taloudellisia ohjureita, jotka auttavat valitsemaan kestävämmän vaihtoehdon – jonka pitäisi aina olla kestämätöntä taloudellisesti houkuttelevampi. 

“Kun maailmanparantamisesta tulee bisnestä, kehitys kiihtyy. Komissio on ottanut yhdeksi painopistealueekseen ecodesignin, ja sen myötä rakennusalalle asetetaan minimistandardeja kierrätysraaka-aineiden käytölle. Se on älykästä ohjaamista: syntyy markkinat sitä kautta, että kierrätysraaka-aineille on oikeasti tarvetta ja kysyntää”, Mikkonen sanoo.