Muovi – erityisesti jätemuovi puhututtaa nyt ihmisiä Euroopassa ja laajemmin koko maailmassa. Etenkin meriin päätyvä muoviroska ja sen petollisin muoto –mikromuovi, on saanut kovasti palstatilaa ja kuohuttanut niin kuluttajia kuin asiantuntijoita.
EU:n komissio julkaisi osana Kiertotalouspakettia muovistrategian 16.1.2018. Strategiassa tunnistetaan suurimmat muovin käytön haasteet, joiden joukkoon kuuluu ovat meriin päätyvän valtavan muovimäärän lisäksi erilaisten muovilaatujen kirjo, mikä hankaloittaa kierrättämistä.
Mikromuovien ongelmana on niiden kertyminen ravintoketjussa. Mikromuovien sisältämät haitta-aineet liukenevat niitä syöneiden eliöiden elimistöön, aiheuttaen vielä pitkälti tuntemattomia haittoja mm. kalojen, lintujen, merinisäkkäiden ja ihmisten terveydelle.
Kuinka sitten yksittäinen yritys tai kuluttaja voi omalta osaltaan tarttua tähän ehkäpä ilmastonmuutoksen ja luonnonvarojen ylikulutuksen jälkeen suurimpaan ympäristöhaasteeseen, jonka ihmiskunta on itselleen luonut? Muovistrategiassa esitetään muutamia keinoja, joita meistä jokainen voi aloittaa harjoittamaan omassa arjessaan.
Kannattaa aina harkita tarkkaan, milloin kertakäyttöiselle muovituotteelle on todella tarvetta ja milloin sen voi korvata kestotuotteella. Muovikassi ja kertakäyttöaterimet ovat tästä hyviä esimerkkejä. Kauppakassi on helppo korvata kangaskassilla ja aterimet normaaleilla kestoaterimilla – ainakin kotioloissa.
Mikromuoveja syntyy kotitalouksista mm. keinokuituisia vaatteita ja fleecejä pestessä, jolloin irtoavat kuidut päätyvät viemäristä jätevedenpuhdistamolle. Jätevedenpuhdistamo ei kuitenkaan nykytekniikalla vielä pysty mikromuoveja vedestä puhdistamaan, joten muovikuidut päätyvät lopulta vesistöön. Ongelman minimoimiseksi kannattaa tekstiileissä suosia luonnonkuituja kuten puuvillaa, villaa ja pellavaa. Myös vaatteiden pesurytmiä kannattaa miettiä ja pestä vaate vain, kun se on oikeasti likainen. Pesua varten on markkinoille tullut myös erityisiä pesupusseja, jotka estävät mikrokuitujen pääsyn pesuveteen.
Muovijätteestä suurin osa on pakkausmuovia, joten pakkausmuovi tulisi kerätä jätejakeena erikseen muista jätteistä. Useilla paikkakunnilla pakkausmuovia kerätään jo asuinkiinteistöiltä ja muuallakin vähintään tuottajavastuun alaisilla yleisillä keräyspisteillä, joita on mm. kauppaliikkeiden pihoilla.
Yritykset voivat kerätä erikseen ns. kirkasta kalvomuovia, joka on pääasiassa polyeteeniä. Kalvomuovi granuloidaan uudelleen muovirakeiksi, granulaateiksi, jotka myydään muoviteollisuuteen uusiomuovin raaka-aineeksi. Tällä tavalla säästetään muovin valmistuksessa tarvittavaa öljyä ja varmistetaan, että muovi päätyy kierrätykseen, eikä esimerkiksi polttoon jätevoimalassa.
Asenne ratkaisee tässäkin asiassa
EU:n komission tavoitteena on, että vuoteen 2030 mennessä kaikki Euroopan alueella myytävät muovipakkaukset ovat joko uudelleenkäytettäviä tai kierrätettäviä. Tämä asettaa vaatimuksia myös pakkausteollisuudelle. Uudelleenkäytettävyys, korjattavuus ja kierrätettävyys vaativat pakkauksilta erilaisia ominaisuuksia, kuin kertakäyttöisyys. Pakkausten on oltava entistä kestävämpiä ollakseen uudelleenkäytettäviä. Lisäksi pakkausmuovilaatujen määrää on väistämättä vähennettävä radikaalisti, jotta kierrättäminen materiaalina tulee teknisesti mahdolliseksi ja kustannustehokkaksi.
Kierrätysmuovimarkkinoiden tulee kehittyä nykyisestä merkittävästi, jotta kierrätetty muovi saadaan kaupaksi. Tähän EU:n muovistrategia tarjoaa lääkkeeksi eurooppalaisten kierrätyslaitosten modernisointia, kerätyn muovijätteen laadun parempaa hallintaa ja muovin keräyksen merkittävää laajentamista.
Ehkä merkittävin haaste tässä muovitaistelussa on kuitenkin sama vanha ja tuttu: Asenne. Kun kaikki osapuolet tuotesuunnittelijoista, pakkausteollisuudesta, logistiikasta, kuluttajista aina jätteenkierrättäjiin ja uusiomuovin käyttäjiin ovat tietoisia tästä yhteisestä haasteesta ja tarttuvat kukin omalta osaltaan siihen, on mahdollista saada hyviä tuloksia.
