Näin keskikesällä luonto on vehreimmillään. Vehreimmillään ovat myös nurmikoista punkevat voikukat ja pientareiden vuohenputket, jotka eivät yleensä ole niitä kasveista toivotuimpia. Kun suojapukuiset viherpalveluiden työntekijät käyvät taistoon rikkakasvien pihojen valloitusta vastaan, saamme usein myös hivenen huolestuneita kyselyitä, siitä millaisilla aineilla tähän taisteluun käydään. Huoli on ymmärrettävä, sillä kukapa haluaisi piha-alueelleen tai hyötypuutarhansa läheisyyteen haitallisia aineita.
Vaikka vihertyöntekijämme näyttävät aika ajoin kovin raskaasti varustautuneilta, niin itseasiassa rikkaruohojen nitistämisessä käytettävän torjunta-aineen teho perustuu luonnonmukaiseen pelargonihappoon. Aine hajoaa biologisesti ja alueita voi käyttää normaalisti heti aineen kuivuttua. Lisäksi aine tehoaa vain siihen kasviin, jonka lehtiin ainetta on joutunut.
Esimerkiksi paljon puhuttaneenglyfosaatin käytöstä olemme luopuneet jo vuonna 2019, ja päätös on ollut ehdottomasti oikea. Sitä ei voi kieltää, etteikö aine olisi ollut tehokas, mutta tässä asiassa menemme turvallisuus edellä.
Meille on ihan yhtä tärkeää huolehtia sekä ympäristön että työntekijöidemme turvallisuudesta. Kun työntekijämme torjuvat rikkakasveja ammatikseen tähän aikaa vuodesta lähes päivittäin, on riskinä, että he altistuvat pelargonihapon roiskeille. Vaikka aine on luonnonmukainen, on kyseessä kuitenkin happo. Työturvallisuudesta pidetään siis huolta suojaamalla jalat kumisaappain, kädet nitriilihanskoin, silmät suojalasein ja työvaatetus suojapuvulla.
Onko rikkaruohoja sitten pakko torjua? Ei ole. Rikkakasvit ovat kasveja siinä missä muutkin, mutta ne kasvavat meidän ihmisten mielestä väärässä paikassa.
Asfaltin raoista tunkevat voikukat eivät ole monen mieleen ja sopeutuvaiset rikkakasvit valtaavat herkästi myös perennat ja muut istutukset, jos niiden annetaan kasvaa vapaasti. Kulutuspinnoilta on jo turvallisuuden takia hyvä torjua esimerkiksi sammalet ja rikkakasvit, sillä ne tekevät pinnoista herkästi liukkaita. Tietyissä paikoissa torjunta on siis paikallaan.
Moni myös mieltää siistin pihan sliipatuksi ja säntilliseksi nurmialueeksi. Tässä heitämme kuitenkin haasteen:voisiko viihtyisä piha-alue olla jotain muutakin?
Vaihtoehto nurmikolle voi olla esimerkiksi lajirikkaampi niitty. Koko pihaa ei tietysti tarvitse niityksi pistää, eikä se tarkoita sitä, etteikö alueita edelleen hoidettaisi. Monipuoliseen ulko- ja viheralueeseen voi kuitenkin kuulua monenlaisia osia, joista on iloa paitsi meille ihmisille, myös esimerkiksi pölyttäville pörriäisille, eläimille ja linnuille.
Jos niitty vaihtoehtona kiinnostaa, kannattaa tutustuaTurhat nurmikot niityksi -kampanjaamme. Tule mukaan ja kanna sinäkin kortesi kekoon luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Niin mekin teemme, myös rikkakasveja torjuessamme.
Nautitaan turvallisista ulkoalueista. Aurinkoista kesää!