Kiertotaloudessa ei ole kyse vain kierrätyksestä, vaan koko talouden logiikan uudistamisesta. Mitä sanoo tuorein tutkimus ja minkälaisia ovat kuluttajien odotukset sekä alan innovaatiot ja bisnes?
Pyysimme Sitran, Keskon, Kotkamillsin ja L&T:n asiantuntijoilta kiertotalouden tilannekatsausta.
Mitäpä ei kiertotaloudesta jo olisi sanottu? Meidän kaikkien pitäisi kuluttaa vähemmän ja järkevämmin ja tehdä tuotteita kestävämmin ja laadukkaammin niin, että ne voidaan käyttää uudelleen ja kierrättää uusien tuotteiden raaka-aineeksi. Kun raaka-aineet ja materiaalit pitävät arvonsa ja kiertävät, saadaan samalla vähennetyksi ilmastopäästöjä.
Näinkö helppoa se on? Kysytään niiltä, jotka tietävät. Aloitetaan Sitran Kiertotalous-projektia vetävästä Kari Herlevistä.
Kiertotaloudessa kasvu perustuu enemmän palveluihin kuin omistamiseen. Kulutus ei lopu, vaan se muuttaa muotoaan. Uusia liiketoimintamalleja on tuote palveluna (PaaS, Product-as-a-Service) ja iskusanoja tuotteiden pitkäikäisyys, digitaaliset jakamisalustat, uusiutuvuus, kierrätettävyys ja resurssitehokkuus.
Herlevin mielestä niin hallinnossa kuin eri sektoreillakin tehdään Suomessa jo oikeanlaisia asioita. Kehitys näkyy kasvavana liiketoimintana.
”Esimerkiksi Swappie korjaa ja palauttaa käytettyjä iPhoneja markkinoille. Yhtiö on palvellut jo yli 500 000 asiakasta. 3stepIT liisaa muun muassa laitteita ja irtaimistoa, ja työelämässä on jo totuttukin siihen, että kalusteet saavat uuden elämän. Skipperi on veneidenjakopalvelu, joka perustuu ajatukseen siitä, että koska Suomessa veneen käyttöaste jää matalaksi ja pääomakulut ovat korkeita, vene on ehkä mielekkäämpää vuokrata. Tarvitaan lisää näiden edelläkävijöiden kaltaisia esimerkkejä.”
Tuoreen kyselytutkimuksen mukaan peräti 82 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että kiertotalous luo Suomeen uutta työtä ja että Suomen pitää toimia kiertotalouden edistämiseksi.
”Kansan tuki on. Valtionhallinto on tärkeässä roolissa kiertotalouden edistämisessä ja voi esimerkillään ja ohjauksellaan vaikuttaa merkittävästi kiertotalouden toteutumiseen koko suomalaisessa yhteiskunnassa. Valtiolta tarvitaan nyt ohjauskeinoja, jotta talouden murros tapahtuu reilulla ja fiksulla tavalla. Kiertotalous mahdollistaa materiaalien tehokkaamman käytön. Mitä poliittisia toimia tarvittaisiin, jotta paine luonnonvarojen käyttöön pienenisi ja että se toisi hyötyjä sekä luonnolle että ilmastolle?”
Sitten on taloudellisia ja verotuksellisia ohjauskeinoja. Suomessa on satsattu hyvin innovaatiotoimintaan kiertotalouden osalta ja sitä polkua on hyvä jatkaa. Keskeisenä asiana Herlevi pitää siirtymistä haittatuista ympäristön kannalta hyödyllisiin tukiin. Tärkeitä pienelle maalle ovat myös vientikumppanit ja EU:n yhteinen vaikuttaminen.
”Pitäisi saada enemmän kansainvälisiä kannustimia siihen, että kiertotalouden liiketoimintamallit olisivat kilpailukykyisiä ja että niitä myös sovellettaisiin käytäntöön. Tuotteita pitäisi palkita nykyistä enemmän niiden kestävyydestä, korjattavuudesta, kierrätettävyydestä ja suorituskyvystä. Kuluttajan on vain hyvin vaikeaa tunnistaa tällaiset tuotteet. Meidän pitää edistää näitä kannustimia kansainvälisellä tasolla. EU:n kiertotaloussuunnitelma ja erilaiset standardoinnit ovat tässä isossa roolissa.”
Taloustieteen emeritusprofessori Sir Partha Dasguptan raportissa todettiin, että luontopääomaa tuhoutuu nyt osana taloutta nopeammin kuin sitä ehtii uusiutua. Tämä suunta pitäisi saada käännetyksi.
Luonnon monimuotoisuuteen liittyvät kysymykset eivät Herlevin mielestä ole nousseet samalla tavalla esiin kuin päästöt. Tärkeää olisi päästä nopean syklin tuotteista ja palveluista kestäviin.
Vastuulliset valinnat näkyvät jo siinä, mitä kaupan hyllystä poimitaan ostoskoriin. Valikoimasta tulee asiakkailta palautetta sekä Keskoon että varsinkin K-kauppiaille. Tiedostava kuluttaja osaa pyytää vastuullisia tuotteita valikoimiin, ja näitä toiveita K-kauppiaat yrittävät parhaansa mukaan toteuttaa.
Kesko panostaa omasta toiminnastaan syntyvien sivuvirtojen hyödyntämiseen. Lehmuskosken mukaan esimerkiksi satojatuhansia puita säästyy sillä, kun K-ryhmä kierrättää toiminnoistaan syntyvän pahvin
”Valmistamme yhdessä Thrstyn kanssa Hyvis-mehua, joka on tehty keskusvarastomme kauppaan kelpaamattomista hedelmistä. Bananasajäämä-jäätelö taas tehdään Suomen Jäätelön kanssa kauppojen hävikkibanaaneista. Mielestäni on ihan mahtava kiertotalousteko tehdä herkkutuotteita jostakin, mikä ei jostain vähäisestä syystä olisi sellaisenaan kauppakelpoista”, Hanna Lehmuskoski sanoo.
Suomessa yhteydet ovat pitkät, ja vaikka K-merkkinen kauppa on melkein joka niemessä, kierrätyksessä on logistiset haasteensa. Lehmuskosken mielestä tehtävää olisi vielä.
”Kiertotalous vaatii uusia avauksia. Kierrätämme nyt jo pahvia, muovia, metallia, lasia ja biojätettä, ja hyödynnämme sitten vielä energiantuotannossa loput. Mutta esimerkiksi tiettyjä muovijakeita voitaisiin vieläkin paremmin hyödyntää, jos niille olisi Suomessa markkinoita. Me voimme tuoda yhteistyökumppaneidemmekin hukkavirtatuotteita K-kauppoihin myyntiin.”
Kiertää materiaali teollisuudessakin. Metsäteollisuusyhtiö Kotkamillsillä tuotannon sivuvirroista syntyvää purua ja haketta käytetään sellun ja kartongin valmistuksessa.
Kotkamills tekee muun muassa muovia korvaavia kartonkituotteita. Kartongin suojakerroksiin käytetään vesipohjaista dispersioteknologiaa, jolloin suojakartongista saadaan elintarvikekäyttöön kelpaavia helposti kierrätettäviä tuotteita ilman muovia.
”Tällaiselle kasvulle on nyt kysyntää ja maailmanlaajuinen tarve. Esimerkiksi ruokatuotannon brand ownerit ovat hyvin ympäristötietoisia, ja niiden mittavissa vastuullisuusohjelmissa korostuvat muun muassa materiaalien kierrätettävyys ja ekologisuus. Kuluttajatkin ovat hyvin tietoisia vastuullisuudesta, erityisesti kierrätyksestä.”
Saila Kettusen vinkkelistä kiertotalouden isoimmat haasteet liittyvät jätehuoltoketjuun: kiertävää materiaalia pitäisi olla saatavilla riittävän paljon, tarpeeksi pitkään ja kierrätyksen pitäisi tapahtua lähellä kulutusta. Kartonkien ja muiden yhdistelmämateriaalien keräys, lajittelu ja hyödyntäminen ei ole ihan helppoa. Kun materiaaleja kierrätetään hyvin eri tavoilla jo viereisissä taloyhtiöissä, voi kuvitella, miten erilaista se on eri kunnissa tai eri maissa.
”Tarvitaan oikeat kumppanit. Suomikin on iso maa, ja ekologisuudessa paljon riippuu siitä, missä tietyn tuotteen käsittelyyn kykenevä laitos sijaitsee. Esimerkiksi muovia sisältäviä maitopurkkeja käsitteleviä laitoksia on vähemmän, ja materiaalia joudutaan kuljettamaan kauempaa.”
Täysin kierrätettävien tuotteiden hyödyntämiseen soveltuvia kierrätyslaitoksia on sen sijaan useita. Tärkeintä on kuitenkin organisoida koko kierrätysketju myös uusien tuotteiden kierrättämiseen optimoidulla tavalla.
Palataan vielä perusasioihin. Arkipuheissa jämähdetään usein yksilön sekajätteiden kierrätykseen, vaikka kiertotaloudessa avainasemassa ovat paljon kotitalouksia isommat tekijät, kuten teollisuus, rakennus ja kaupan ala. Miksi keskustelu kiertotaloudesta jää niin usein tuoksahtamaan kotikompostilta?
Kaikkia arvoketjun toimijoita tarvitaan, jotta materiaali saadaan kiertämään, mutta tuotteen kierrätyskelpoisuus ratkaistaan jo suunnittelupöydällä. Tuotteita suunnitellaan nyt jo niin, että pakkausmateriaalia säästyy, mutta kierrätettävyyttä ei Sanna Peltolan mukaan samalla tavoin aina muisteta.
”Kaipaan elinkaariajatteluun sitä alkupäätä, kierrätettävyyden ja kestävyyden suunnittelua.”
Päättäjiltä Peltola toivoisi ohjauskeinoja tuotteiden laadun ja kestävyyden kehittämiseen sekä kierrätysmateriaalien käytön lisäämiseen tuotteiden valmistuksessa.
”Muovilla on osin turhaan huono maine. Se on kevyt ja hyvin kiertävä materiaali, joka suojaa tuotetta. Tuotteen koko elinkaarta tarkasteltaessa muovi peittoaa ympäristövaikutusten puolesta monen muun materiaalin.”