Millä keinoilla 75 prosentin työllisyyteen voidaan päästä? Kysyimme asiantuntijoilta. Selvisi muun muassa, että osaaminen on elintärkeää, monimuotoisuus on ratkaisu moneen pulmaan ja että sosiaalinen vastuu on itse asiassa kestävää taloudellista toimintaa.
Suomen hallituksen yksi keskeisistä talouspolitiikan tavoitteista on nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin.
Työllisyyskeskustelussa on jo pitkään ollut pinnalla ikärakenteesta johtuva huoli siitä miten työllisiä riittää ylläpitämään suomalaista hyvinvointivaltiota.
Toinen, pidemmän tähtäimen huoli, liittyy osaamiseen. Osaamiseen liittyvät myös mahdollisen ratkaisun avaimet työllisyystavoitteen saavuttamiseen, mutta palataan siihen kohta.
Sini-Maaria Rangin mukaan kannattaa yrittää hahmottaa tilannetta kokonaisuutena ja ymmärtää mahdollisimman hyvin, miten asiat liittyvät toisiinsa, jotta toimenpiteillä, olivat ne sitten julkisia tai yksityisiä, olisi kaikilla saman suuntainen vaikutus.
"Pitäisi myös muistaa katsoa asiaa riittävän pitkällä aikajänteellä ja kärsivällisestikin; vaikka vaikutuksia ei välttämättä ihan heti tule, pitää sinnikkäästi jaksaa kulkea oikeaan suuntaan.”
Paljon puhutaan diversiteetistä eli monimuotoisesta työelämästä ja osatyökykyisten potentiaalista. On eri ikäisiä, eri taustoista ja eri kulttuureista tulevia, erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Miten he istuvat työllisyystavoitteeseen?
Liisa Björklund on akateemiselta taustaltaan väitellyt sosiaalieetikko ja filosofi, mutta ammatilliselta identiteetiltään vaikuttavuuden mallintaja ja palvelumuotoilija. Hänen tutkimuksensa ytimessä on yhteiskunnan heikommassa asemassa olevien erityisryhmien ihmisten tilanne ja mahdollisuus osallistua yhteiskunnan toimintaan.
Björklundin lähestymiskulmana on toimintakykyteoria, capability approach. Sen mukaan onnellinen elämä toteutuu silloin kun ihmisellä on mahdollisuus olla ja toimia sekä käyttää kykyjään sen yhteisön hyväksi, jossa hän elää.
Tutkimuksista tiedetään, että toimivimmat ja oikeudenmukaisimmat yhteiskunnat ovat sellaisia, joissa koheesio eli yhtenäisyys ja yhteenkuuluvuus on mahdollisimman suurta ja eriarvoisuus ja sosiaalinen etäisyys ihmisryhmien välillä mahdollisimman pientä. Siis hyvinvointiyhteiskuntia, joissa asuu onnellinen kansa – niin kuin Suomi. Silti meilläkin on ihmisiä, jotka ovat jääneet valtaväestön vauhdista muun muassa taloudellisessa ja hyvinvoinnin kehityksessä sekä koulutustasossa.
”Nämä takamatkalaiset ovat pieni, mutta merkitsevä joukko, jolla ei ole tällä hetkellä riittäviä edellytyksiä rakentaa omaa hyvinvointiaan ja osallistua ja toimia. He ovat pysyvästi tukien piirissä ja sellaisessa kasautuneessa huono-osaisuudessa, jossa yhden asian muuttaminen paremmaksi ei riitä.”
Björklund uskoo kestävään liiketoimintaan. Hänen mielestään pitäisi ymmärtää, että yhteiskunnan tuottavuuden kautta kokonaistaloudellisesti on kannattavampaa pitää ihmiset kiinni työmarkkinoilla kuin päästää heidät putoamaan niiden ulkopuolelle ja sitten maksaa siitä kustannukset.
Kuulostaako maailmoja syleilevältä? Tohtori on eri mieltä. Björklund on mallintanut Työ- ja elinkeinoministeriölle osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen vaikuttavuutta. Tutkimuksessa selvisi muun muassa, että ainakin 40 000 osatyökykyistä suomalaista haluaisi antaa panoksensa työmarkkinoille, jos se tehtäisiin heille mahdolliseksi.
Björklund lähestyisi työyhteisöjen monimuotoisuutta kestävyyden kannalta.
”Entä jos yrityksissä hyväksyttäisiin se, ettei saavuteta ehkä lyhyellä tähtäimellä maksimikannattavuutta, vaan riittävä kannattavuus, jos samalla tiedettäisiin, että nostetaan ihmisiä työmarkkinoille? Ja että parannettaisiin näiden yksittäisten ihmisten elämää? Voiko tällaista arvoa laskea viivan alla -tuloksena? Unelmoin sellaisista organisaatioista, jotka haluavat suoritustaan mitatessaan ottaa tiukan liiketoiminnallisen tuloksen rinnalle sen, millä tavalla ne tuottavat yhteiskunnallista arvoa. Esimerkiksi vaikuttavuusinvestoimisen mallit tekevät tämän mahdolliseksi.”
Samaan hengenvetoon hän muistuttaa, että yritykset Suomessa kantavat jo huomattavan paljon yhteiskuntavastuuta: verojärjestelmämme on tehty sellaiseksi, että ne, jotka haluavat täällä sitoutua yrittämään, ovat jo väkisinkin vastuullisia. Hän lisäisi kannustimia siihen, että organisaatiot työllistäisivät erityisryhmiä ja että veroja halutaan jatkossakin maksaa Suomeen.
”On ihan matematiikkaa, kannattaako ihmisiä pitää työmarkkinoiden ulkopuolella vai työyhteisössä. Yrityksille voitaisiin rakentaa malleja, joilla sosiaalista vastuuta voidaan laskea ja luoda erilaisia kannustimia ihan samalla tavalla kuin nyt tehdään ilmastokestäviä kannustimia. Nähtäisiin taloudellisen kestävyyden, ympäristökestävyyden ja sosiaalisen kestävyyden kohtalonyhteys.”
Björklund uskoo sellaiseen tulevaisuuden markkinatalouteen, jossa nimenomaan näiden eri arvojen huomioon ottaminen tuottaa sen parhaimman liiketoiminnallisenkin tuloksen.
”Me kuluttajat teemme jo nyt ympäristökestäviä valintoja. Voisimmeko me alkaa entistä enemmän tekemään valintoja myös siltä pohjalta, miten työnantaja huolehtii työntekijöistään ja mikä on vaikkapa työyhteisön monimuotoisuusindeksi? Työyhteisöjen monimuotoisuus pitää sisällään valtavan luovuuspotentiaalinkin. Mitä me voimme oppia ihmisiltä, joiden kyvykkyydet ovat erilaisia kuin keskivertotyöntekijän?”
Kuulostaa hienolta, mutta miten tämä kaikki toteutetaan?
Suomessa on yli 200 000 työtöntä ja työllisyysaste on 73 prosentin paikkeilla. Miltä tilanne tuntuu niistä, jotka työllistävät muita? Kysytään ensin Suomen suurimmalta työnantajalta.
Marja-Leena Rinkineva on huolissaan myös kaupungin elinvoimaisuuteen vahvasti liittyvistä luovista aloista sekä elämysteollisuudesta ja matkailusta, jotka ovat Helsingissä kärsineet mittavaa vahinkoa.
Vaikka iso kuva on synkkä, esimerkiksi ict-alalla on Helsingissä edelleen työvoimapula. Kohtaanto-ongelmaan etsitään Rinkinevan mukaan keinoja, joilla autetaan ihmisiä uudelleenkouluttautumaan, lisäämään ja monipuolistamaan osaamistaan. Lisäksi kansainvälisiä osaajia houkutellaan Helsinkiin.
”Meillä on onneksi valtava repertuaari koulutuksesta sosiaalipalveluihin. Hyvä esimerkki on Ohjaamo-palvelut, joissa ihan kädestä pitäen autetaan nuorta löytämään se sopiva tapa kouluttautua tai pääsemään kiinni työelämään.”
Datapohjaisuus auttaa kohdentamaan toimenpiteitä oikeisiin ryhmiin ja lisäämään toimien vaikuttavuutta. Kaupungin asiantuntijat ovat laskeneet, että työllisyystavoitteeseen päästäisiin kohdentamalla toimet kahteen ryhmään.
”Jos pystyttäisiin nostamaan voimakkaasti maahanmuuttajanaisten ja yli 50-vuotiaiden työllisyysastetta Helsingissä, työllisyystavoite täyttyisi. Se oli minullekin yllätys. Toiveikkuutta lisää se, että kun talous joskus elpyy, palvelualat lähtevät kasvuun nopeasti. Hieno signaali on sekin, että Helsingin yrityspalveluiden kautta perustetaan taas uusia yrityksiä samaan tahtiin kuin ennen kevättä”, Rinkineva sanoo.
Hänen mielestään tulevaisuuden kannalta on tärkeää, että kaupungin elinkeinorakenne on riittävän monipuolinen ja että erilaisille osaamisille syntyy monenlaisia työpaikkoja.
”Kaupungin strategiassa on se, että jokainen ihminen olisi osaamistaan vastaavassa työssä. Tärkeintä on huolehtia ihmisten työkyvystä, jotta pystytään iskemään kiinni heti, kun maailma alkaa muuttua.”
”Tulevaisuudenkin kannalta on tärkeää, että meidän elinkeinorakenteemme on riittävän monipuolinen ja että syntyy monenlaisia työpaikkoja erilaisille osaamisille. Kaupungin strategiassa on se, että jokainen ihminen olisi osaamistaan vastaavassa työssä. Tärkeintä on pysyä hyvässä kunnossa, jotta pystytään iskemään kiinni heti, kun maailma alkaa muuttua.”
Yksi Helsingin kaupungin yhteistyöyrityksistä on Lassila & Tikanoja, jolla on kokemusta esimerkiksi osatyökykyisten ja maahanmuuttajien työllistämisestä. L&T:n yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen loisi työmahdollisuuden kaikille, joilla vain on motivaatio työtä tehdä.
Yritysten pitää hänen mukaansa huolehtia oman henkilöstönsä työkyvystä huomattavasti nykyistä paremmin.
”L&T panostaa vuosittain noin kahdeksan miljoonaa euroa ihmisten työkykyyn. Pyrimme pitämään ihmiset työelämässä mahdollisimman pitkään. Kun meillä jonkun työkyky alenee, pyrimme kuntouttamaan hänet ja palauttamaan työelämään. Olemme palauttaneet töihin jo noin 500 ihmistä, joilla on ollut jokin vakava terveysriski. Eläkeiän noustessa meidän pitää oppia jatkossa räätälöimään töitä yksilön toimintakyvyn mukaan.”
Mikkosen mukaan työmarkkinoilta on entistä vaikeampaa löytää riittävästi motivoitunutta työvoimaa.
”Työvoimapolitiikalla pitää rakentaa kannusteet, jolla motivoidaan ihmiset tekemään työtä. Tosiasia kuitenkin on, että Suomen väestönkasvu ei riitä täyttämään tulevaisuuden työvoimatarpeet ja siksi meidän pitää lisätä hallitusti myös työperäistä maahanmuuttoa.”
Hän näkee myös työmarkkinoiden ulkopuolella olevat erityisryhmät huimana työvoimamahdollisuutena.
”Suomessa on työelämässä nyt jo 300 000 osatyökykyistä. Meilläkin heitä on satoja. Lisäksi työmarkkinoiden ulkopuolelle on muodostunut noin puolen miljoonan ihmisen potentiaali, joka sekin pitäisi ottaa tähän tarkasteluun. Työkyvyttömyyseläkkeellä on 200 000 työikäistä ihmistä, joista vajaa kolmannes, 65 000 ihmistä, haluaisi palata työelämään. Onhan tuossa ihan valtava potentiaali.”
Moni heistä olisi halukas töihin, mutta he tarvitsevat tukea.
”Me kykenemme tarjoamaan heille työtä ja auttaa toteuttamaan omia unelmiaan. Me puhumme tässä yhteydessä sosiaalisesta työllistämisestä, jolla on merkittävät yhteiskunnalliset ja inhimilliset vaikutukset. Samalla sillä edistetään sosiaalista oikeudenmukaisuutta sekä erilaisuuksien hyväksyntää ja monimuotoisuutta työelämässä”, Mikkonen sanoo.
Suurin pullonkaula monimuotoisten työmarkkinoiden kehittämisessä on hänen mielestään asenteissa.
”Jo jonkun aikaa vallalla ollut ihmisoikeuskeskustelu on tervetullutta ja se on nostanut esiin suomalaisen työelämän ihmisoikeushaasteet, joista pitää uskaltaa puhua. Ne heijastuvat ennakkoluuloina ja pelkoina erilaisuutta kohtaan. Meillä on luontainen tarve lokeroida ihmisiä iän, sukupuolen, seksuaalisuuden, värin, uskonnon, terveyden tai erilaisuuden perusteella. Esimerkiksi kehitysvammaisten työllisyysaste on Suomessa 2 %, kun Ruotsissa se on 25 %. Se kertoo siitä, että Suomen työmarkkinat eivät hyväksy eriarvoisuutta. Tällaiseen meillä ei ole tulevaisuudessa mahdollisuutta.”
Kysytään vielä Lassila & Tikanojan HR-projektipäällikkö Terhi Raisiolta, mitä L&T:llä on opittu erityisryhmien työllistämisestä.
Raision mukaan oikea apu oikeassa kohdin on korvaamaton. Pienilläkin teoilla voi olla merkitystä. Työnantajalta tarvitaan ripaus rohkeutta sekä valmiuksia johtaa ja perehdyttää hyvin. Yksi konkreettinen keino on koulutus.
"Usein erityisryhmien kohdalla vain pieni apu työllistymiseksi voi olla riittävä, joskin hyvin merkittävä. Ikään kuin sysäys eteenpäin. Sen jälkeen he pärjäävät työssä mainiosti", Raisio sanoo.
Toiset saattavat tarvita enemmän tukea myös työllistymisen jälkeen. Työnantajan on varmistettava, että myös esihenkilöt saavat riittävästi tukea erityistarpeiden huomioimiseksi.
"Monimuotoistuvan työyhteisön johtaminen, jossa jokaisen työntekijän yksilölliset tarpeet ja mahdolliset erityistarpeet on huomioitava, asettaa totta kai myös haasteita työnantajalle ja työnjohdolle. Ne eivät saa kuitenkaan olla esteenä erilaisten ihmisten palkkaamiselle", Raisio sanoo.
Yksi hyvä tapa edistää erityisryhmien työllistämistä on yhteistyö erilaisten aiheeseen perehtyneiden järjestöjen kanssa.
"Emme välttämättä tavoita potentiaalisia työntekijöitä perinteisen rekrytointikanavamme kautta. Meillä on hyviä kokemuksia muun muassa osatyökykyisten työllistämisestä, jossa yhteistyökumppanimme tukee sekä työntekijää että esihenkilöä työssä onnistumisessa. Osatyökykyisille työhönvalmentaja on kullanarvoinen", Raisio sanoo.
Yhteistyökumppanien hyvä puoli on Raision mukaan siinä, että he tuntevat hyvin asiakkaansa ja pystyvät tukemaan ja tuomaan esiin asioita, joita perehdytyksessä ja tehtäväkuvassakin täytyy muokata, jotta ihminen pärjää töissä.
"Joskus osatyökykyisyys johtuu pitkäaikaisen työttömyyden aiheuttamasta lannistumisesta. Työhön pääseminen voi toimia itsessään kuntouttavana."
L&T:n kiinteistöpalveluilla on monia työtehtäviä, joissa pärjää hyvällä perehdytyksellä.
"Ratkaisevaa on asenne ja halu oppia. Loppujen lopuksi kaiken muun voi opettaa paitsi asenteen. Kun asiakaskin vielä lähtee mukaan työllistämisyhteistyöhön, heikommassa työmarkkina-asemassa olevien työllistymiselle luodaan hyvät mahdollisuudet", Raisio summaa.