Työturvallisuus on kärjessä, kun L&T:n Lahden laitoksella käsitellään vaarallisia jätteitä.
Lahdessa on yksi kolmesta L&T:n vaarallisten jätteiden käsittelylaitoksista. Modernia laitosta pyöritetään tehokkaasti, tällä hetkellä alle kymmenen hengen voimin.
– Meillä on sitoutunutta ja kokenutta henkilöstöä, jolla on hyvin vahva ammattitaito. Laitoksen resursseja ja sitä kautta myös kapasiteettia ollaan myös nyt kasvattamassa, kertoo yksikönpäällikkö
Henri Liukkunen.
– Meillä on täällä pitkä historia erilaisten jakeiden käsittelyssä, 80-luvun alkupuolelta saakka. Toimintaa ja laitosta on toki laajennettu 1990- ja 2000-luvuilla.
Työturvallisuudesta kertova valotaulu Lahden laitoksen ulkoseinässä näyttää, että töitä on tehty ilman tapaturmia yli tuhat päivää.
–
Työturvallisuus
on ykkösprioriteetti. Turvallisuudesta pidetään huolta ennakoivilla toimenpiteillä sekä säännöllisillä palaverikäytännöillä. Vuositavoitteet turvallisuudessa on kirkkaasti ylitetty, Liukkunen sanoo.
Kaikessa tekemisessä huomioidaan riskipaikat, jotka arvioidaan aina tarkkaan ennen uusien töiden aloittamista. Konttikuormia vastaanotettaessa korostuu suojavälineiden käyttö: henkilöstöllä on niin kypärät, suojakäsineet kuin silmäsuojaimet, ja kaikki paljas iho pitää olla peitossa.
– Työturvallisuuskulttuuria tukee se, että porukka on tiivis ja sitoutunut. Myös täällä käyvät muiden yksiköiden vieraat tekevät arviointia, ja sama toimii myös toisin päin: jos menemme käymään muissa yksiköissämme, on hyödyllistä arvioida, miten asioita toteutetaan siellä.
Suurin osa käsittelyprosesseista tapahtuu suljetussa kierrossa, ja käsiteltävät jakeet kulkevat kliinisesti putkissa ja säiliöissä.
– Kuitenkin pumppauspaineet ovat kovat ja aineita käsitellään korkeissa lämpötiloissa. Siksi riskit tulevat juuri sieltä, paineistetuista putkilinjoista ja suurista voimista. Happo- ja emäsliuosten käsittelyssä tehdään eniten käsityötä, ja siellä korostuvat suojautumistoimenpiteet.
L&T vaarallisten jätteiden käsittely on asiakkaille kokonaisvaltainen palvelu, jossa L&T hoitaa niin jätteiden keräilyn kuin sen välivarastoinnin ja käsittelyn.
– Koko tämä ketju edustaa kiertotalousajattelua parhaimmillaan. Käsittelyssä veden poistaminen on keskeinen osa prosessia, ja jätejakeet saadaan kiertoon ja hyötykäyttöön. Vesipitoisen jätejakeen polttamisessa ei ole mitään järkeä, koska sillä on hyvin alhainen lämpöarvo, Liukkunen sanoo.
Laitoksella käsitellään öljyisiä vesiä, emäs- ja happopitoisia liuoksia sekä glykoleita.
Öljyisiä vesiä tulee muun muassa laivoista ja satamista, säiliöpuhdistuksesta sekä autokorjaamoilta. Niistä suodatetaan ja prosessoidaan kierrätyspolttoaineita, joita voidaan käyttää teollisuuden tukipolttoaineena.
Toinen iso osa toimintaa on fysikaalis-kemiallinen käsittely, johon otetaan emäs- ja happopitoisia liuoksia varsinkin pintakäsittely- ja metalliteollisuudesta. Metallipitoisista liuoksista saadaan suodatuksen, neutraloinnin ja kosteudenpoiston jälkeen puhdistettua, viemäröintikelpoista vettä sekä loppusijoitukseen toimitettavaa sakkaa.
– Jos liuoserässä on vain yhtä metallia, kuten vaikka kuparia, syntynyt sakka voidaan hyödyntää uudestaan esimerkiksi metalliteollisuuden raaka-aineena, Liukkunen kertoo.
Glykolien käsittely on käytännössä autotoimialalta tulevien jarru- ja jäähdytinnesteiden käsittelyä. Lopputuloksena saadaan puhdistettua glykolia teollisuuden raaka-aineeksi.
Lahteen saapuvista jätteistä saadaan kierrätykseen – joko uusina raaka-aineina tai viemäröintikelpoisena vetenä – noin 75–80 prosenttia.