Jätelain edellyttämään 70 % kierrätysasteeseen pääseminen rakennustyömailla vaatii tekoja kaikilta osapuolilta. Rakennusteollisuuteen erikoistunut seniori ympäristömanageri Laura Kemppainen L&T:ltä tietää, että jätteet on lajiteltava jo syntypaikalla, jotta työmailla päästään jätelain ja EU:n taksonomian arviointikriteerien asettamaan tavoitteeseen.
Työmailla syntyville jätteille on asetettu jätelaissa tavoite saavuttaa 70 % kierrätysaste . Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähintään 70 % työmailla syntyvästä jätteestä tulee hyödyntää materiaalina. Tämä sama tavoite on asetettu myös yhdeksi arviointikriteeriksi EU:n vihreän rahoituksen taksonomiassa.
Lainsäädännön määritelmän mukaan työmaiden materiaalikierrätykseen lasketaan jätejakeet, jotka jätteen vastaanottokäsittelyssä pystytään:
1. Valmistelemaan uudelleen käyttöön sellaisenaan2. Toimittamaan kierrätykseen ja materiaalina hyödynnettäväksi uusien tuotteiden valmistuksessa tai
3. Maarakentamisessa korvamaan ei jätettä olevia materiaaleja kuten betonijätejakeita.
Myös puun kierrättäminen materiaalina onnistuu L&T:n kautta kierrätyspuuna, jolloin puusta valmistetaan uusia tuotteita kuten lastulevyä eikä materiaali päädy energiahyödyntämiseen eli polttoon. L&T:llä raportoimme asiakkaillemme työmaiden kierrätysasteen, joka kertoo materiaalihyödyntämiseen ohjautuvien jätejakeiden osuuden kokonaisjätemäärästä.
Vaikka usealla rakennustyömaalla on lähdetty panostamaan entistä enemmän kierrätettävien materiaalien lajitteluun, eivät kaikki työmaat ole päässeet asetettuun tavoitteeseen. Korkeaan kierrätysasteeseen päästään parhaiten syntypaikkalajittelulla . Työmailla tulee edelleen panostaa ennen kaikkea syntypaikkalajittelun mahdollistamiseen, eli työpistekohtaiseen erilliskeräykseen. Kannattaa myös muistaa, että jätteiden erilliskeräysvelvoite on kirjattu sekä EU-tasoiseen että kansalliseen sääntelyyn, ja kesällä 2022 voimaan astunut jäteasetus vain entisestään laajensi rakennus- ja purkujätteen erilliskeräysvelvoitteita.
Hyötykäyttöasteen sijaan huomio tulee kiinnittää kierrätysasteeseen
Materiaalit, joita ei pystytä hyödyntämään kierrätysmateriaalina, toimitetaan energiahyödyntämiseen – eli toisin sanoen poltetaan. Poltettavat materiaalit nostavat rakennustyömaan hyötykäyttöastetta, mutta eivät vaikuta kierrätysasteeseen.
Monelle rakennustyömaalle tuleekin yllätyksenä, että esimerkiksi lajiteltu puujäte ei välttämättä näykään jäteraportissa kierrätysasteen nousuna. Jätteen vastaanottopaikan kyky käsitellä ja vastaanottaa jätemateriaaleja määrittää loppukädessä jätteen raportointiluokan. Jos jätteen vastaanottaja toimittaa puun polttoon, luokitellaan se aina jäteraportissa hyötykäytön alle, vaikka puu olisi työmalla lajiteltu huolellisesti. Mikäli jätteen vastaanottaja toimittaa puun uudelleenkäyttöön tai kierrätykseen, kuten vanerin valmistukseen, raportoidaan puu kierrätyksenä.
Pähkinänkuoressa: Kun jäte päätyy polttoon, se raportoidaan hyötykäyttönä. Kun jäte käytetään uudelleen materiaalina, se nostaa kierrätysastetta.
Lajitteluaste ei kerro korkeasta kierrätysasteesta
Lajitteluaste kertoo, kuinka suuri osa työmaan jätteistä lajitellaan muutoin kuin sekalaisena rakennusjätteenä. Työmaan korkea lajitteluaste luo puitteet syntyneen jätteen kierrätykselle materiaalina eli indikoi työmaan korkeaa kierrätysastetta, mutta ei kerro koko totuutta. Rakennushankkeeseen ryhtyvän tuleekin tarkistaa jätehuollon palveluntarjoajalta, miten lajitellut jätejakeet hyödynnetään (materiaalina vai energiana). Jos jätteitä ei lajitella syntypaikalla, vaan jätteiden lajittelu tapahtuu kierrätystä hoitavan yrityksen tiloissa, suosittelen pyytämään palveluntarjoajalta työmaalta tulleen jätteen lajitteluraportin lisäksi raporttia jätteen materiaalina hyödyntämisestä ja kierrätysasteesta.
Lajittelua ei kannata jättää tekemättä, vaikka kaikkien jätejakeiden hyödyntäminen materiaalina ei olisikaan mahdollista. Lajittelemattomasta rakennusjätteestä veloitetaan kalleimman taksan mukaan, kun taas oikeaoppisesti lajitelluista kierrätettävistä materiaaleista saatetaan maksaa jopa hyvitystä. Syntypaikkalajittelulla varmistetaan, että työmaa saa kierrätyksestä syntyvän kustannushyödyn.
Myös erityisen painavat jätemateriaalit kuten kipsit sekä kiviainekset (betoni, tiili, kiviaines ja keramiikkajätteet) on syytä lajitella erikseen, etteivät ne nosta rakennusjätelavan painoa ja kasvata työmaan kustannuksia jätemaksujen muodossa.
Muovi- ja pahvijätettä syntyy yleensä tiettyjen työmaavaiheiden aikana, jolloin tarvittavien keräysvälineiden hankinta on helposti ennakoitavissa. Fiksusti suunniteltuna lajittelu ei siis olekaan hankalaa tai kannattamatonta. Päin vastoin: sen avulla voi säästää pitkän pennin rahaa. Lue lisää: Rakennussekajäte vs. lajittelu – kumpi tulee edullisemmaksi
Parhaana käytäntönä työmailla on seurata lajitteluastetta ja kierrätysastetta ja varmistaa lajittelun lisäksi, että jäte päätyy materiaalihyötykäyttöön. Kierrätysastetta seuraamalla työmailla voidaan olla varmoja, että sekä jätelainsäädännössä että EU-taksonomian kriteereissä esiintyvä 70 % materiaalina hyödyntämisastetavoite täyttyy oikein mitattuna. [1]
Kaipaatko vinkkejä rakennustyömaan jätehuollon suunnitteluun? Kutsu L&T:n asiantuntijat jätehuollon kartoituskäynnille tästä .
[1] Green Building Council Finland & Ramboll Tulkintoja EU-taksonomian DNSH 2, 4 ja 6 kriteereihin 2022 https://figbc.fi/julkaisu/tulkintoja-eu-taksonomian-dnsh-2-4-ja-6-kriteereihin/
