Miten hyötykäyttöaste, kierrätysaste, lajitteluaste ja kierrätys eroavat toisistaan? Entä miksi kierrätysaste ei nouse, vaikka rakennustyömaalla syntyvät jätteet on lajiteltu huolellisesti? Muun muassa näihin usein kysyttyihin kysymyksiin vastaan tarkemmin alla.
Kierrätysaste
Kierrätysasteen nosto on tällä hetkellä erityisesti tapetilla, sillä rakennustyömailla syntyvistä jätteistä tulisi hyödyntää materiaalina vähintään 70 % vuoteen 2020 mennessä . Rakennustyömailla on siis enää alle vuosi aikaa päästä tavoitteeseen.
Monella rakennustyömaalla tilanteeseen on varauduttu panostamalla entistä enemmän kierrätettävien materiaalien lajitteluun. Kipsi, bitumi, lasi, betoni, tiili, metalli, keramiikka, pahvi ja paperi erotellaan omiin keräysvälineisiinsä, joista jäteoperaattori kuljettaa ne uudelleen hyödynnettäviksi.
Huolellinenkaan lajittelu ei aina nosta kierrätysastetta, ellei jätejakeita hyödynnetä uudelleen materiaalina. Esimerkiksi puun kierrättäminen materiaalina onnistuu tällä hetkellä ainoastaan pääkaupunkiseudulla, mutta toimintaa on tarkoitus laajentaa jatkossa koko maahan.
Hyötykäyttöaste
Suurin osa lajitellusta puusta hyödynnetään tällä hetkellä energiana – eli toisin sanoen poltetaan. Siksi se nostaa rakennustyömaan hyötykäyttöastetta, mutta ei vaikuta kierrätysasteeseen.
Monelle rakennustyömaalle tuleekin yllätyksenä, että esimerkiksi puujätteen lajittelu ei välttämättä näykään jäteraportissa kierrätysasteen nousuna. Jätteen vastaanottopaikan kyky käsitellä ja vastaanottaa jätemateriaaleja määrittää loppukädessä jätteen raportointiluokan.
Polttoon toimitettava puu luokitellaan aina jäteraportissa hyötykäytön alle, huolimatta siitä, miten huolellisesti se on lajiteltu. Mikäli jätteen vastaanottopaikalla on mahdollisuus toimittaa puu uudelleenkäyttöön, kuten vanerin valmistukseen, raportoidaan puu kierrätyksenä.
Pähkinänkuoressa: jos jäte päätyy polttoon, se raportoidaan hyötykäyttönä. Jos taas jäte käytetään uudelleen materiaalina, se nostaa kierrätysastetta.
Lajitteluaste
Lajittelua ei kuitenkaan kannata jättää tekemättä, vaikka kaikkien jätejakeiden hyödyntäminen materiaalina ei olekaan vielä mahdollista. Työmaan korkea lajitteluaste edistää syntyneen jätteen kierrätystä materiaalina. Parhaimmillaan se voi tuoda työmaalle merkittäviä kustannussäästöjä .
Lajittelemattomasta rakennusjätteestä veloitetaan kalleimman taksan mukaan, kun taas lajitellusta metallista maksetaan jopa hyvitys. Etenkin pahvi ja muovi kannattaa pitää kaukana rakennusjätelavasta, koska huolellisesti lajiteltuna niiden jätemaksut ovat huomattavan alhaiset.
Myös painavat jätemateriaalit kuten kipsit sekä kiviainekset (betoni, tiili ja keramiikkajätteet) on syytä lajitella erikseen, jolloin ne eivät nosta rakennusjätelavan painoa ja näin lisää kustannuksia jätemaksuveloituksen muodossa.
Muovi- ja pahvimateriaaleja jää jätteeksi yleensä tiettyjen työmaavaiheiden aikana, jolloin tarvittavien keräysvälineiden hankinta on helposti ennakoitavissa. Fiksusti suunniteltuna lajittelu ei olekaan hankalaa tai kannattamatonta. Päin vastoin: sen avulla voi säästää pitkän pennin rahaa .
Lue lisää: Rakennussekajäte vs. lajittelu – kumpi tulee edullisemmaksi [Infograafi]
Kierrätys
Kierrätyksen onnistuminen vaatii tekoja kaikilta osapuolilta. Jätteet on lajiteltava syntypaikalla , jotta niitä voidaan hyödyntää joko materiaalina tai energiateollisuuden tarpeisiin. Lisäksi jäteoperaattoreiden ja tuotantolaitosten on kehitettävä uusia tapoja uudelleenkäyttää jätejakeita, jotta mahdollisimman pieni osa niistä päätyisi polttoon.
L&T:n Kierrätyspuu ja investoinnit moderniin muovin kierrätysteknologiaan ovat molemmat hyviä esimerkkejä siitä, miten jätejakeita tullaan tulevaisuudessa entistä paremmin hyödyntämään uusiomateriaaleina. Työtä on vielä tehtävänä ja matka on vasta aluillaan, mutta lähtökuopista on jo onneksi päästy hyvän matkaa eteenpäin.
Kaipaatko vinkkejä rakennustyömaan jätehuollon suunnitteluun? Kutsu L&T:n asiantuntijat jätehuollon kartoituskäynnille tästä.
