Haastattelimme Katarzyna Sporysz-Weissia, joka on edennyt L&T:llä siivoojasta palvelumestariksi ja asiakasryhmän päälliköksi. Lue mitä kaikkea Katarzynan urapolulle on mahtunut.
"Tulin Suomeen töihin vuonna 2002 Gdanskista Puolasta. Minulla oli täällä kaveri, joka järjesti minulle työpaikan. Ajattelin ensin, että tulen vuodeksi töihin, säästän rahaa ja lähden takaisin Puolaan. Mutta jäin lopulta tänne.
Puolassa minulla oli hoitajan ja matkailualan tutkinnot. Työskentelin toimihenkilö-tasolla mm. hotellissa.
Siivoojasta palvelumestariksi ja asiakasryhmän päälliköksi
Suomessa työskentelin ensin siivoojana pienemmässä firmassa, jonka Lassila & Tikanoja osti 2007. Vuonna 2008 ylenin L&T:llä palveluohjaajaksi. Tein sitä työtä 4 vuotta kunnes tuli työsuojeluvaltuutetun vaalit ja entinen valtuutettu kysyi, haluaisinko kokeilla sitä työtä. Ajattelin, että okei, mä kokeilen. Voitin vaalit ja olin valtuutettu 1,5 vuotta. Sen jälkeen palasin palveluohjaajaksi, koska tykkäsin siitä työstä ja se antoi minulle paljon.
Marraskuussa 2013 ylenin palveluesimieheksi eli palvelumestariksi. Sitä työtä ehdin tehdä 2,5 vuotta, kun sain paikan palvelupäällikkönä eli asiakasryhmän päällikkönä. Päällikkönä annan nyt enemmän aikaa asiakkaille, kun aiemmin annoin aikaani myös henkilöstölle. Työn lisäksi olen opiskellut Suomessa. Minulla on siivoustyönohjaajan erikoisammattitutkinto sekä siivousteknikon ammattitutkinto suoritettuna.
Ensimmäinen vuosi oli haastava
Alussa oli tosi hankalaa. Itkin joka ilta ja mietin: Mitä minä olen tehnyt? Olen muuttanut Suomeen, jossa minulla on yksi ystävä. Olen jättänyt Puolaan kaiken: kodin, ystävät, perheen ja jopa auton. En osaa kieltä enkä tunne toimintatapoja.
Alussa oli myös vaikeaa hoitaa asioita, kun en edes tiennyt mikä se Kela tai maistraatti on. Maahanmuuttovirastosta sain toki ohjeita siihen, miten haen suomalaisen henkilötunnuksen ja mihin ilmoitan osoitteen, mutta kaikki olisi ollut helpompaa, jos kaikki tarvittavat lomakkeet olisi voinut täyttää yhdessä paikassa ja hoitaa kaikki asiat yhdessä paikassa.
Kun mieheni tuli Suomeen vuosi minun saapumiseni jälkeen, tilanne alkoi helpottaa. Jos hän ei olisi tullut, olisin palannut takaisin Puolaan. Yksin on vaikea sopeutua, koska kyllä ihminen tarvitsee tukihenkilöitä. Onneksi minulla oli tullessani ystävä, joka neuvoi paljon miten Suomessa hoidetaan asioita. Miehenikin on L&T:llä töissä. Hän tuli ensin siivoojaksi, mutta on nyt töissä kiinteistöhuollossa.
Kielitaito ratkaisi sopeutumisen
Edelleen kaikkien näiden vuosien jälkeen koen, että kielitaitoni voisi olla parempi, vaikka suomalaiset sanovat, että puhun hyvin suomea. Omasta mielestäni sanavarastoni on liian pieni ja haluaisin osata suomen kieltä aina vähän paremmin. Aina minulla on pelko siitä, ymmärtävätkö ihmiset, mitä minä haluan sanoa. Mutta nykyään on kätevä, kun on Google-kääntäjä. Kun tulin, minulla oli aina sanakirja taskussa ja katsoin suomenkielisiä ohjelmia. En ole käynyt yhtään kielikurssia, vaan olen oppinut kielen ihan elämällä. Minulla on aina ollut suuri motivaatio oppia kieli. Muistan miten minua suututti alussa aina, kun tuli esimerkiksi postia jostain virastosta ja jouduin juosta naapuriin kysymään, mitä tässä lukee.
Kielen osalta on toki sattunut hauskoja tilanteita paljon. Kerran puhuin asiakkaalle rintavastasta, vaikka piti puhua vastarinnasta. Tässä hiljattain oli tilanne, etten heti ymmärtänyt sähköpostissa ollutta sanaa ”tärpätä”, mutta päättelin sitten, että se tarkoittaa sitä, että eräs asia onnistuu.
Muille maahanmuuttajille haluaisin antaa neuvon, että kaikki on sinusta itsestäsi kiinni. Ihan ensin pitää mennä töihin ja opetella kieli. Se vaatii rohkeutta, kärsivällisyyttä ja jaksamista. Itselle on hyvä asettaa tavoitteita.
Aloin tuntea Suomen kodiksi varmaan noin 5 vuoden jälkeen. Alkuvuosina halusin mennä Puolaan aina kun oli loma. Sitten pikkuhiljaa käynnit vähenivät. Nykyään käyn Puolassa 0-3 kertaa vuodessa. Teknologia helpottaa yhteydenpitoa Puolaan, koska sielläkin on käytössä Skypet ja Whats Appit."
Tarina on julkaistu alunperin 6.7.2017.
