Suomessa on puoli miljoonaa ihmistä työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta heistä 60 000 haluaisi tehdä töitä. L&T kantaa vastuunsa osatyökykyisten työllistämisessä: Jukka Hirvonen palasi pitkän sairausloman jälkeen hänelle räätälöityyn työhön.
Keski-Suomen Muuramessa asuvan Jukka Hirvosen kaikki tapaamiset ovat siirtyneet verkkoon. Korona-aikana työkavereihin ja asiakkaisiin tulee pidettyä yhteyttä Teamsissa ja muissa sähköisissä kanavissa. Kuvaajaakin voi tavata vain turvallisesti matkan päästä.
Niin normaali- kuin poikkeusoloissa Hirvosen työpäiviin kuuluu tarkkaa paperityötä ja erilaisia laskutusasioita. Vaikutukset varsinaiseen työhön ovatkin olleet varsin vähäiset – etenkin kun vertaa siihen, mitä kaikkea Hirvonen on joutunut työurallaan käymään läpi.
Hirvonen aloitti L&T:llä vuonna 2007 silloisen vahinkosaneerausyksikön työnjohtajana.
”Vastasin palovahingoista. Työ oli tosi hektistä ja työmäärä melkoinen. Tein samoja hommia vuoteen 2011 saakka, jolloin terveysmurheet alkoivat muuttua vaikeiksi ja työtaakkaa oli pakko keventää”, hän kertoo.
Sairastelun alkaessa Hirvonen teki ensin lyhyempää työviikkoja. Hirvosella oli todettu jo vuonna 2002 perinnöllinen sairaus, jota oli hoidettu lääkkeillä ja ruokavaliolla. Pian lyhyemmistä työviikoistakaan ei ollut enää apua, ja Hirvonen joutui munuaisongelmien takia dialyysiin.
”Työnantaja tuli onneksi paljon vastaan. Pystyin tekemään työni niin, että kävin joka toinen päivä töissä ja joka toinen päivä dialyysissa. Se oli raskasta, mutta olin tosi iloinen, että pystyin silti pysymään kiinni työelämässä, muuten elämä olisi ollut pelkkää dialyysissä ravaamista. Työ on hyvä lääke, koska siinä näkee kavereitakin samalla.”
Töitä terveystilanteen mukaan
Hirvonen jatkoi töitä samalla mallilla parin vuoden ajan, kunnes joutui pidemmälle sairauslomalle. Lopulta hän joutui olemaan pois töistä lähes neljä vuotta.
”Työkykyvalmentaja Kirsi Suovanen oli minuun tuolloin yhteydessä ja kyseli kuulumisia. Olin toipumassa leikkauksesta ja pohdimme yhdessä, voisinko tehdä toivuttuani esimerkiksi puolipäiväistä työviikkoa”, Hirvonen muistelee nyt etätyöpisteensä ääreltä.
Terveyshaasteiden takia oli kuitenkin selvää, ettei Hirvonen voinut palata palovahinkojen pariin.
”Kun palasin töihin, Vahinkosaneeraus oli muuttunut L&T Korjausrakentaminen Oy:ksi. Noin vuoden kuluttua liiketoiminta myytiin, ja siirryin silloin kiinteistötekniikan puolelle. Nykyisin hoidan laskutusta ja työturvallisuuteen liittyviä asioita kylmätekniikan yksikössä”, Hirvonen kertoo.
Nykyinen työ ja siihen liittyvät tehtävät on räätälöity terveydentilan mukaan varsin erilaiseksi kuin aiempi työ. Työtunteja kertyy viikossa 20.
”Teen töitä arkipäivisin, mutta keskiviikot ovat vapaata. Tämä on puhtaasti toimistotyötä ja vaatii paljon kärsivällisyyttä. Aiemmassa työssä olin koko ajan menossa, ja työtunteja tuli paljon, sillä jouduin liikkumaan paljon eri kohteiden välillä.”
Kumpikin osapuoli joustaa
Hirvosen mukaan lähiesimiehen ja L&T:n tuki on ollut tärkeässä roolissa, jotta työhön palaaminen ylipäätään oli mahdollista.
”Kaikkea työtä ei voi tehdä puolipäiväisesti, joten ei ole ihan yksinkertaista siirtää joku fyysisen työn parista konttorityöhön. Muutos on lähtenyt sekä L&T:n halusta työllistää minut että omasta halustani pysyä kiinni työelämässä”, Hirvonen sanoo.
Työ ja luontokuvausharrastus auttavat tasapainoittamaan kroonisen sairauden kanssa elämistä.
”Parasta työssä ovat työkaverit ja se, että haasteita on riittävästi. Järjestelmiä on pitänyt opetella käyttämään alusta saakka, ja opittavaa riittää jatkossakin.”
Hirvonen kiittää työnantajaa myös siitä, että työ on aidosti merkityksellistä.
”Pystyn auttamaan sellaisissa töissä, mitkä ovat tärkeitä. Se antaa työlle oikeanlaisen merkityksen ja motivoi minua joka päivä.”
Joustoa tapahtuu yhä puolin ja toisin.
”Kuukauden vaihtuessa kuun viimeiset laskutuspäivät ovat aina hektisiä, joten teen silloin vähän pidempiä päiviä. Pidän tunnit sitten saldovapaina myöhemmin.”
Sairaus ei saa lamauttaa
Hirvonen on työskennellyt koronan ja sairautensa takia koko ajan etätöissä keväästä saakka.
”Mielellään sitä aamulla lähtisi työpaikalle, mutta kuulun riskiryhmään ja kontaktien määrää on ollut pakko rajoittaa. Koen kuitenkin olevani onnekas. Ei tällainen ratkaisu ja etätöiden tekeminen onnistuisi kaikissa työtehtävissä”, Hirvonen sanoo.
Tulevaisuuden suhteen hän on luottavainen. Eläkeikään on vielä kymmenisen vuotta aikaa, ja jos Hirvosesta on kiinni, hän työskentelee jatkossakin L&T:llä.
”Jos pysyn tässä kunnossa, jatkan mielelläni. Niin kauan kuin pää pelaa, töiden tekeminen on mahdollista. Sairauden edessä ei kannata kyykistyä. Vaikka olisi miten sairas ja huonoja päiviä, on aina hyvä muistaa, etteivät ikävät hetket jatku ikuisesti”, Hirvonen miettii.
”Koskaan ei pidä luovuttaa.”
