Kun Tiina Kujanpään käsi rikkoontui, entinen työ ei ollut enää mahdollista. Alkoi kuntoutus sekä uuden työn etsiminen L&T:n sisältä. Nyt kaikki on paremmin ja uusi työ motivoi.
Kuudennen kerroksen keittiön ikkunasta aukeaa näkymä syksyn sävyttämiin turkulaismetsiin. Niissä Tiina Kujanpää viihtyy – siellä hän kulkee ja nauttii, ja Runosmäen lähiluonnossa lenkkeily onkin tällä hetkellä harvoja harrastuksia, jotka häneltä onnistuvat täysipainoisesti.
Silti hän on tyytyväinen, koska jokunen vuosi sitten oli lähellä, että tapaturma veisi työ- ja toimintakyvyn pahemminkin.
”Kyllä minä haluan kiittää tyky-ihmisiä ja tiimikavereita, jotka ovat mahdollistaneet nykyisen duunin. Nyt olen aika onnellisessa asemassa”, hän sanoo.
Kujanpää aloitti L&T:llä 2009. Aiemmin hän oli opiskellut koneistajaksi, mutta lama johti lomautukseen ja silloisen työnantajan konkurssiin.
”En voinut jäädä paikoilleni odottamaan, vaan aloin etsiä aktiivisesti uutta. Siskoni oli ollut L&T:llä, ja sain sitä kautta vinkkiä työpaikoista”, Kujanpää sanoo.
Hän aloitti siivoojana, mutta koska hommat sujuivat, jo muutaman kuukauden jälkeen hänelle ehdoteltiin kohdevastaavan roolia. Osittain hän jatkoi myös siivoamista, mutta työhön kuului laadun valvontaa, työntekijöiden perehdytystä sekä esimiestehtäviä ja muiden esimiesten tuuraamista.
”Tykkäsin työstä, meillä oli hyvä porukka ja hyvä henki. Kohteita oli paljon ja halusin ottaa uusia hommia. Hoidin myös työsuojeluvaltuutetun tehtäviä viisi vuotta. Työ on mielekästä, kun siinä on sopivasti haasteita.”
Tuli tammikuu 2016. Ulkona oli pakkasta, maassa jäätä, jonka päälle oli satanut lunta – liukkain mahdollinen keli.
”Menin viemään roskia”, Kujanpää kertoo.
Kujanpää liukastui ja kaatui, otti refleksinomaisesti kädellä vastaan. Käsi jäi vartalon alle, ranne ja peukalo vääntyivät. Ranne murtunut, kertoi diagnoosi. Ranne kipsattiin, mutta Kujanpää valitti jo silloin muitakin kipuja.
”Kuuden viikon jälkeen kipsi poistettiin, mutta hakeuduin saman tien käsikirurgille peukalon kipujen takia.”
Magneettikuvissa näkyi, että peukalon ja ranteen nivelsiteet olivat rikki. Tie vei leikkaukseen, jossa käteen laitettiin niin sanottu K-piikki, jolla tuetaan leikkauksen jälkeen kudoksia.
Jotain meni kuitenkin pieleen.
”K-piikki aiheutti hermovaurion, ja se toi järkyttävät kivut”, Kujanpää sanoo.
Rikki mennyt käsi oli onneksi vasen, joten oikeakäteisen ihmisen kaikki arjen askareet eivät menneet mahdottomiksi. Tuli kuitenkin pitkät sairauslomat. Alkoi myös käydä selväksi, että paluuta entiseen työhön ei enää ollut.
Koska aiempi työ ei käden kanssa enää luonnistunut, alettiin tehdä määrätietoista työtä, että Kujanpäälle löydetään uusi tehtävä L&T:n sisältä.
”Aloimme etsiä minulle uutta paikkaa. Löytyi kiinteistöassistentin tehtävä, ja sen ohella aloin opiskella myös merkonomiksi.”
2017 lokakuussa Kujanpää aloitteli uudessa työssä.
”Siihen kuuluu laskutuksen hoitamista ja olen myös kiinteistöhallintajärjestelmän pääkäyttäjä. Lisäksi hoidan vuokrakiinteistöjen sopimuksia ja vastaan tietyistä verottajalle menevistä tiedoista. Exceleitä riittää”, Kujanpää hymyilee.
Töitä tehtiin aluksi pari tuntia päivässä, kuormaa pikkuhiljaa lisäten. Samalla hän opiskeli. Osa hoitui lähiopiskeluna, 2–3 päivää koulussa joka toinen viikko, korona-aikana opiskeltiin etänä. Toukokuussa 2020 Kujanpää valmistui merkonomiksi.
Kättä kuntoutettiin myös koko ajan.
”Käsi oli alussa ihan pökkelö ja voimaton, sen käyttö piti opetella kokonaan alusta. Se oli kovaa, suututti ja itketti, oli paljon valvottuja öitä. Fysioterapiassa tuli käytyä usein.”
Työpäiviä jatkettiin hiljakseen, katsottiin, jaksaako Kujanpää tehdä 7,5 tuntia päivässä.
Ja kyllähän hän jaksoi. Nyt kaikki on jo paremmin.
”Työ on todella mukavaa, tykkään siitä kovasti. Meillä on hyvä tiimi, ja se lisää aina työn mielekkyyttä. Saan koko ajan uutta vastuuta ja oppia lisää”, Kujanpää iloitsee.
Loukkaantunut käsi ei enää juurikaan haittaa Tiina Kujanpään työntekoa.
”Käsi kestää hyvin tietokoneen päivittäisen näpyttelyn. Arkea se haittaa siinä mielessä, että jotain harrastuksia piti jättää pois. En oikein uskalla pyöräillä, ja vesijuoksussakaan käsi ei kestä treenaamista. Silloin tällöin käyn varovasti sauvakävelyllä.”
Onneksi on kuitenkin kotiseudun luonto – Runosmäen ympäristössä riittää polkuja ja pitkospuita, soita ja muuta luontoa. Sen lisäksi vapaa-aika kuluu lukien ja musiikkia kuunnellen.
”Voimantuotto kädessä ei ole enää ennallaan. Lääkäri arvioi jossain vaiheessa, että en voisi tehdä kokopäivätyötä, joten siihen nähden tilanne on hyvä. Tämä on kuitenkin vaatinut itseltä valtavasti ponnistuksia”, Kujanpää miettii.
Tiina Kujanpää on 54-vuotias, ja hyviä työvuosia on vielä paljon edessä. Vaikean tapaturman jälkeen hän sanoo olevansa kiitollinen siitä, että pääsi uuteen työhön ja on ylipäätään nykyisessä tilanteessa.
”L&T on ollut hyvä paikka. Tulin 2009 mielestäni vain käymään, mutta ei tätä enää ihan käymiseksi voi sanoa”, hän nauraa.
Työkykyhenkilöt ja nykyinen tiimi on mahdollistanut paljon.
”Olen valtavan kiitollinen. Omalle tiimillekin sanoin, että on ollut ihanaa, miten he ovat olleet kärsivällisiä ja luottaneet, että minusta tulee hyvä. He sanoivat, että olen myös omalla tekemisellä näyttänyt, että mun paikka on siellä.”
Kujanpää on keittiön pöydän ääressä hetken hiljaa. Hän katsoo ulos, jossa turkulaismäntyjen latvat heiluvat hiljaa syystuulessa. Kädessä pyörii tyhjä kahvikuppi, sen kyljessä on hentoja kukkia.
”Luotetaan, annetaan mahdollisuuksia kykyjen mukaan, se on hienoa täällä. Kun vaan löytää oikeat ihmiset ympärilleen, kaikki on mahdollista.”
Tavoitteemme L&T:llä on saada kaikki halukkaat työelämään – myös ne, jotka eivät pysty tekemään täyttä päivää. Meidän täytyy myös luoda puitteet, joissa jaksamme tehdä töitä eläkkeelle saakka ja voimme nauttia elämästä terveinä myös aktiivisten työvuosien jälkeen.
Lue alta asiantuntijoiden näkemykset, millä keinoilla Suomen hallituksen asettamaan 75 prosentin työllisyystavoitteeseen voidaan päästä Suomessa.